Olympialaiset: Katsoako vaiko eikö katsoa?

On tässä talviolympialaisten aikana tullut katsottua yhtä sun toista laidasta laitaan. Curlingista syöksylaskuun ja taitoluistelusta half-pipeen. Välillä penkkiurheilijan turnauskestävyys on koetuksella, eikä vaan yksinkertaisesti jaksa katsoa. Tai ei pysty.

Heräsin taas varhain aamulla ja aloin katsoa skicrossia. Se oli todella pelottavaa katsottavaa. Lumilautacrossikin muistutti joissain erissä lähinnä urheilijoiden romurallia, mikä sai ihokarvani pystyyn. Skicrossi oli vielä karmeampaa. Katsoin sitä urheilijoiden puolesta peläten. Kanadalaisen laskijan ulostulo hyppyristä näytti jo alkuun niin hirveältä, että peitin silmäni samalla hetkellä. Olisinpa laittanut vielä sormet korviini, koska kuulin vain selostajien huudon:  ”Oijoijoijoi!” ja tiesin, että rumaa jälkeä tulee. Selostajien huutokin tuntui kestävän ikuisuuden. En pystynyt katsomaan enää yhtään enempää.

 

Jääkiekossa minulla on ollut sellainen taikauskoinen tapa, että Suomi tekee maalin aina kun poistun tv:n äärestä. Monesti arvokisojen aikaan perhe on itse asiassa käskenyt minua menemään toiseen huoneeseen kun Leijonilla on ollut tiukka tilanne, ja usein se on toiminut. Näissä olympialaisissa miesten kohdalla ei taika tällä kertaa toiminut. Naisleijonat sentään voittivat hienosti pronssia! Taisipa yksi maali tulla juuri silloin, kun en ollut tv:n ääressä.

 

Mäkihyppyä en ole jaksanut katsoa oikeastaan ollenkaan, koska menestymisen mahdollisuudet ovat – ikävä kyllä – nykyään aika heikot. Yhdistettyä sen sijaan voisi tuijottaa, jos jaksaa. On tämä sohvamamman elämä rankkaa näinä päivinä!

 

Olen joskus listannut mielessäni, mitkä lajit vievät minut helpoiten unten maille kun väsyttää oikein kunnolla jo valmiiksi: maraton, oikein tylsä formula 1 -kisa, mäkihyppy ja miesten maastohiihdon 50 km. Ei vaan jaksa katsoa. Nyt yritän tsempata itseni kuitenkin tuohon viimeksi mainittuun, koska Iivo Niskasella on mahdollisuudet vaikka mihin. Odotukset ainakin ovat korkealla sen perusteella mitä mediassa on hehkutettu. Ja mistäpä sitä tietää, mitä naisten 30 km tarjoaa? Täytyypä tässä sitten torkkua kunnolla ennen näitä koitoksia.

 

Monta kisaa on vielä jäljellä muissakin lajeissa. Jaksaa, jaksaa!

 

SOHVAMAMMA