Mitä tapahtuu OK:n huippu-urheiluyksikössä?

Mika Lehtimäki valittiin juuri Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajaksi. Lehtimäki oli jo ehtinyt vetää hakemuksensa pois, mutta 47 hakijan joukosta hänet kuitenkin valittiin. Siihen tarvittiin Olympiakomitean puheenjohtajan Timo Ritakallion puhelinsoitto. Ilmeisesti tämä homma oli Lehtimäelle tarkoitettu alun perinkin. Aika mielenkiintoinen prosessi. En edes tiedä, ketkä muut hakijat olivat.

Tukea Lehtimäellä kyllä ilmeisesti on moneltakin taholta sekä yksilö- että joukkuelajien puolelta. Siinä mielessä lähtökohdat ovat ihan hyvät, mutta mihin pitäisi nyt sitten keskittyä? Yksilö- vai joukkuelajeihin? Talvi- vai kesälajeihin? Miehiin, naisiin, nuoriin lupauksiin? Vaiko peräti kaikkiin niihin? Joka suuntaan ei voi kuitenkaan revetä. Vaikea pähkinä purtavaksi.

Resurssit ovat sitä mitä ovat, joten jostain on ehkä karsittava ja johonkin panostettava. Siinä onkin se ongelman ydin. Panostaako niihin lajeihin, joissa on jo menestystä tai mahdollisuutta siihen, vai yrittää nostaa yksilöitä tai jotain lajia mahdollisen menestymisen kynnykselle ja sen yli? Lehtimäki haluaa omien sanojensa mukaan priorisoida. ”Me katsomme menestystä ja yhtä lailla menestysennustetta”, hän sanoo YLE:n haastattelussa.

Eipä taida rahat kaikkeen riittää, mutta olisihan se kiva nähdä vielä mäkihyppyjoukkueen nousun tai lentopallo- tai korismaajoukkueen pinnistyksen piirun verran paremmaksi. Eikä haittaisi, jos vaikka yleisurheilussakin nähtäisiin voittajia.

Lehtimäki on kuulemma enemmän käytännön mies kuin kabineteissa istuja, mikä on sinänsä todella hyvä uutinen. Kabinettiukkoja on nähty jo yllin kyllin kaikissa urheiluorganisaatioissa, ja tullaan luultavasti näkemään edelleenkin.

Vielä isompi kysymys kuitenkin on, että tarvitaanko edes huippu-urheiluyksikköä? Vuosi sitten tammikuussa esitettiin tiukkaakin kritiikkiä siitä, että rahaa uppoaa aivan turhaan byrokratiaan ja yksikön ”härskisti ylipalkattujen” johtajien palkkoihin, kuten valmentaja ja manageri Jukka Härkönen silloin sanoi. Vuonna 2012 tämä yksikkö perustettiin käsittääkseni urheilijoiden menestyksen eteen, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet aika laihat.

Enpä haluaisi olla Lehtimäen saappaissa, mutta onneksi minun ei tarvitsekaan. Kunhan vaan täältä sohvaltani teen vähän havaintoja.

SOHVAMAMMA