Kirja-arvostelu: Likainen Harri, Totuuden ja johon välisellä tulilinjalla

Harri Nykänen. Likainen Harri, 20 vuotta Erkon renkinä, CrimeTime, Docendo Oy 2016

Rikostoimittajan paljastuksia. Helsingin Sanomien rikostoimittaja Harri Nykänen ampui 20 vuotta kovilla ja kohti. Tähtäimessä olivat valtaapitävät, presidentistä oman lehden johtoon. Sillä keinolla ei saanut ystäviä, mutta vihamiehiä sitäkin enemmän.

Nyt Nykänen kertoo kovimpien juttujensa taustat ja suhteistaan rosvoihin, poliiseihin sekä lehden pääomistajaan Aatos Erkkoon. Nykänen joutui eroamaan hänen paljastettuaan suorassa tv -ohjelmassa Veikkauksen toimitusjohtajan Matti Ahteen ahdistelleen alaisiaan seksuaalisesti. Myös Ahde sai lähteä.

”Nykänen on maaninen sossusyöjä, joka on käynnistänyt lukuisia lehdistölynkkauksia nimenomaan sosiaalidemokraatteja kohtaan ja vielä useampia punonut.” Kalevi Sorsa, Uutispäivä Demari

”Nykänen on luomansa dekkarihahmo Raidin kaltainen kostaja.” Hilkka Ahde, Inhimillinen tekijä.

”Sanomatalon yläkerroksissa ei ajatella Nykäsestä yhtä herttaisesti. Hesarin johdolle hän on Likainen Harri, troublemaker.” Ylioppilaslehti.

Tämän kirjan lukeminen muuttaa lopullisesti näkemyksesi valtamediasta.

Nykänen näkee edustavansa ”oikein tekemisen” -linjaa toiminnoissaan Helsingin Sanomien rikostoimittajana. Kun omatunto on puhdas, voi sanoa ja kirjoittaa sanottavansa, henkilöistä ja olosuhteista piittaamatta. Hänen mottonsa oli ”juttujen julkaiseminen puhtaan asian puolesta.”

Heinäkuussa 2001 astuu itähelsinkiläinen tiedotusopin kurssille Laajasalon opistossa. Harri on elänyt köyhän lapsuuden Itä-Helsingissä, juopon isän ”hoivissa”.

Hesarissa vallitsee hyvä henki ja Harri ajautuu rikostoimittajaksi sattuman kautta. Talossa ovat hyvät sosiaaliset edut. Rikosuutiset ovat lehden ydin ja talousrikokset etunenässä. Työkaverikseen hän saa myöhemmän ajan pitkäaikaisen ystävänsä Jarkko Sipilän. Sama koskee naispuolista kollegaa, Susanne Reinbothia. Pomona heillä on Keijo Himanen.

Nykäsen kirjailijauran alun kovat teokset Raid ja Rööperi päätyvät molemmat myös katsotuiksi elokuviksi ja Tapio Piiraisen ohjaamiksi. Nykänen kuvaa pitkään ns. Aarnio -ja ”Pasilan mies” -jupakkaa eli huumeosaston päällikkö Jari Aarnion oikeudenkäyntiä. Nykänen ottaa kantaa siihen, että jutussa voi käydä miten tahansa, niin monimutkainen, vaikea ja näyttövaateinen juttu on kyseessä. Nykänen korostaa lopussa ”totuutta ja vain totuutta” sekä kerran toimittaja aina toimittaja -linjausta !

 

UNTO VASKUU