Kirja-arvostelu: KUNNIANOSOITUS SUOMALAISELLE NAISELLE

Antti Heikkinen, Mummo, WSOY 2017

Antti Heikkinen (s. 1985) esikoisromaani Pihkatappi ilmestyi vuonna 2013. Teos voitti Savonia -palkinnon ja Kalevi Jäntin palkinnon ja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kahden menestysromaanien lisäksi Antti Heikkinen on kirjoittanut auktorisoidut elämäkerrat mm. Juice Leskisestä, Heikki Turusesta ja Jaakko Teposta. Antti Heikkinen asuu ja työskentelee Nilsiässä.

Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle. Maija eli lapsuutensa 1920 -luvun köyhässä korpipitäjässä. Hänestä kasvaa tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tekevä ja todistava. Mummo on romaani naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja ja välttteli rakas -sanaa kaikissa sen muodoissa. Mummo on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan. Antti Heikkinen on suomalaisen romaanikirjallisuuden merkittävimpiä uusia ääniä.

Maijan kotiolot eivät olleet niistä parhaasta päästä. Taloudessa asui Penjamiini -seerkku, joka äityi Isän kimppuun potkuilla, jota tilannetta Isä poti viikkokausia, sen ajan mukaan kotiooloissa kärsien. Penjaminin mukaan Herra oli perkele ja Jeesus, ainoan pojan uhraus? Penjamiini joutui murhatyöstä vankilaan, kun Isä valui verta.

Antto -eno alkoi kävelyharjoittelun ja sai kepit pois. Antto oli kovaluontoinen ”perkele”. Äiti sai pojan. Taloon tuli Santtu – äidin rakkaus, joka oli 10 vuotta äitiä nuormpi mieshenkilö. Arkku -Jahvetti teki kylillä arkkuja, jokaisen tarpeen ja maksukyvyn mukaan. Mustalaiset, etunenässä Valdemar Hagert, olivat myös tuttuja kävijöitä, Mummon pirtissä. Penjamiini kuoli ja siihen oli Arkku -Jahvetin apu tarpeen. Valdemar Hagertin pikkupoikaa pisti käärme eli ”mato”, jota karkotettiin luonnonlääkkeillä ja lopulta haava peiteltiin piharatamon lehdillä Ja kas kummaa muutaman päivän päästä, poika leikki muiden mukana, niinkuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.

Miesopettaja kurmotti vasemmistolapsia. Hän joutui käytöksensä takia parantolaan eli hullujenhuoneelle. Tämän jälkeen hänestä tuli leppoisa. Äidille tulee vuoto, jolloin hänestä tulee ”aikuinen akka”. Äiti pääsee opettelemaan myös kansallispeliä, pesäpalloa. Äiti kuolee, mutta elämä jatkuu.

Helsingin käynnillä kuullaan mm. Rööperistä, vähäväkisten ja köyhien kaupunginosasta. On kyseessä Mummon ja Eeron kihlaus. Myöhemmin Eero laitetaan pihalle, Isän toimesta. Kihlaus purkautuu. Talossa vierailevat mm. kulkumies Oksanen, joka ihastuu tuonnempana Marja-Liisaan. Anton vierailu on suuri piristys talon väelle. ”Jättiläinen”, Maijan eno, on myös on myös toivottu vieras. Maija tulee uskoon. Sodassa Antto haavoittui ja joutui Sotilassairaalaan.

Rauhantulon aikana ”Naimaton Maija” on eräänlainen kiusanaihe kylällä. -Liisan maille tulee metsureita puunkaatoon. Maija täyttää 70 vuotta ja saa sydäninfarktin. Antti Heikkisen romaani Mummo on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle ja etenkin Antin omalle Mummolle Maijalle. Antti kuljettaa romaanissaan peräjälkeen sekä Äitiä että Mummoa, ilmeisesti molemmat hyvin tärkeitä henkilöitä Pikku -Antin ja Teini Antin elämässä. Tuntuu, että Antti Heikkisestä on kuohkeutumassa kertoja, jonka saavutukset eivät jää vielä tähän. Antti on monipuolinen henkilö: toimittaja, teatteri ja musiikkipersoona, kirjailija jne.

UNTO VASKUU