Kirja-arvostelu: Kulttuuriministerikulttuuri

Tytti Isohookana-Asunmaa, Kulttuuriministerikulttuuri, Edita Publishing Oy 2017

Kulttuuriministerin sanomiset ovat erityisen tarkkailun alla. Häneltä kysytään enemmän mielipiteitä kuin hallinnollisia tavoitteita. Hänen mieltymyksiään seurataan. Häntä parjataan herkemmin kuin kiitetään. Aina arvostelijat eivät malta odottaa tuloksia, vaan lukevat ennakkoon mielikuvaa ministeristä. Hänen pitäisi olla taidealan asiantuntija ja ”kulttuuri”-ihminen, ei niinkään poliitikko. Tässä kirjassa itsekin pitkään kulttuuriministerinä toiminut dosentti, VTT Tytti Isohookana-Asunmaa tarkastelee kulttuuria kulttuuriministerin työsaran kautta. Haastattelemalla myös suuren joukon entisiä kulttuuriministereitä hän on pyrkinyt vastaamaan monesti esitettyyn kysymykseen: mitä virkaa on kulttuuriministerillä?

Kulttuuri vs. Puoluepolitiikka – mielenkiintoinen yhtälö? Kulttuuriministerin pätevyys on ollut aina suurennuslasin alla, eri katsantokannoilta. Kulttuurin ja taiteen ”pätevyys”, kuuluvat molemmat toimenkuvaan. Ministerin sanomiset ovat aina erityisen tarkkailun alla. Parjaus on yleensä kiitosta suurempaa.

Mitä virkaa on kulttuuriministerillä? Voidaanko puhua Antiikin Kreikan jumalasta Prometeuksesta, joka oli kulttuurin suojelija ja ihmisten puolestapuhuja? Ministeri puhuu kulttuurin puolesta ja antaa ihmisille kulttuuri- ja taidetulta. Kulttuurin laajaa käsitettä ja epämääräisyyttä voitiin myös pohtia ja arvioida. Kulttuuri voidaan nähdä ihmisten toimien jalostamiseksi ja eteenpäin viemiseksi kohti hyvää. Kulttuuri on yhteistä henkistä omaisuutta ja sivistystä.

Korkeakulttuurin ja kansankulttuurin raja-aidan vetäminen ja toteuttaminen tuottaa joskus vaikeuksia. Kulttuuri peilaa usein arvojamme. Kulttuurin tukeminen on samalla taiteen tukemista.

Monia uusi tuulia on osunut myös kulttuuriministerin tontille matkan varrella. Mm. on jouduttu pohtimaan taiteen arvoa, kirkon politisoituminen, kulttuuriministerin salkku rahanjakotilanteissa, globalisaatio ja kansainvälisyys, luovuuden ymmärtäminen, EU, kansallinen kulttuuri, siniristilippu, media, liikkuvuus, maakunta vai alue -ajattelu? ja minuuden etsintä.

Muina kulttuuriministereinä Suomen eri hallituksissa ovat vuosien varrella toimineet mm. Marjatta Väänänen, Kalevi Kivistö, Claes Andersson, Sampo Terho, Tanja Karpela (Saarela), Stefan Wallin ja Paavo Arhinmäki.

Keskustelua on usein käyty kulttuurin ja puoluepolitiikan keskinäisistä suhteista. Kulttuuriministerin mieltymyksiä seurataan. Kulttuuriministereiden päätavoite on ollut vastata kulttuuripoliittisten tavoitteiden toteutumisesta. Alussa on vahvistettava kulttuurilainsäädäntöä ja toisena tavoitteena on luoda kulttuuriorganisaatiolle kattavat taloudelliset toimintaedellytykset. Kolmanneksi tulee taiteilijoiden aseman vakiinnuttaminen.

UNTO VASKUU