​​Kiristyvä rahapolitiikka, kauppasota ja Turkin valuuttakriisi koettelevat talousluottamusta

Kuluvan vuoden alkaessa talousodotukset olivat erittäin korkealla ja maailmantalouden vahvan kasvun jatkumiseen suhtauduttiin hyvin luottavaisesti. Sittemmin on käynyt selväksi, ettei talouden nousukausi enää etenekään aivan viime vuotisilla ”jengoilla”. Varsinkin Euroopassa alkuvuoden kehitys on ollut tahmeanpuoleista.

Kasvun hidastumisen juuret ovat sinänsä varsin tyypillisissä korkeasuhdanteen ilmiöissä. Odotus nousevista koroista, osaavan työvoiman saatavuusongelmat sekä muut kapasiteettirajoitteet luovat kitkaa talouden rattaisiin. Nämä seikat ovat olleet jo pitkään tiedossa ja niiden on ajateltu jonkin verran hidastavan kasvua. Tähän saakka noususuhdanteen on kuitenkin uskottu pysyvän suhteellisen vahvassa iskussa vielä ainakin parin vuoden ajan. Valitettavasti kuluva vuosi on kerännyt kansainvälisen talouden areenalle uusia riskitekijöitä, jotka voivat sysätä kasvun odotettua selvempään laskuun.

Pahinta on ollut USA:n presidentti Donald Trumpin lietsoma kauppapoliittinen nokittelu, joka on jo muuttumassa vaikeasti hallittavaksi koston kierteeksi. Kaupan esteet ovat erityisen huolestuttavia pitkän aikavälin tuottavuuskasvun näkökulmasta, mutta protektionismin leviäminen on myös vakava lyhyen aikavälin suhdanneriski. Raaka-aineille ja välituotteille asetetut tullit iskevät tuotannon arvoketjuihin, jolloin näennäisen pistemäinen ongelma kertaantuu laaja-alaiseksi häiriötekijäksi. Epävarmuus siitä, kuinka pahaksi kauppapolitiinen selkkaus vielä äityykään ilmeisesti lykkää jo firmojen investointipäätöksiä. Esimerkiksi Saksan ja Suomen teollisuuden saamat uudet tilaukset ovat kevään jälkeen osoittaneet hiipumisen merkkejä.

Myös vaikeasti ennakoitavat Brexit-neuvottelut luovat epävarmuutta, samoin Turkin valuuttakriisi. Turkin liiran romahdus on melkein kuin oppikirjaesimerkki siitä, miten nopeasti ulkomaisesta rahoituksesta riippuvainen maa voi joutua pahoihin ongelmiin, jos sen talous- ja rahapolitiikka menettävät uskottavuutensa. Vaikka Turkin tilannetta voi pitää pitkälti itse aiheutettuna päänsärkynä, ei se ole kansainvälisen talouden näkökulmastakaan aivan vähäpätöinen asia. ”Tartuntavaikutukset” muihin kehittyvien talouksien valuuttoihin ovat toistaiseksi olleet suhteellisen maltillisia mutta kiristyvä kansainvälinen rahatalous, kauppasota sekä Kiinan kasvun hidastuminen lisäävät kehittyvien markkinoiden haavoittuvuutta. Vaikutuksia tulee pankkijärjestelmän kautta myös Eurooppaan

Edellä luetellut epävarmuustekijät eivät vielä väistämättä käännä maailmantalouden suuntaa ja nousukausi voi hyvinkin jatkua. Aika yleisen näkemyksen mukaan maailmantalouden laskusuhdanne alkaa USA:n johdolla ehkä vasta vuoden 2020 tietämillä. Tämän 2020-skenaarion ongelma kuitenkin on, että siihen uskovat todennäköisesti alkavat varautua laskukauteen jo huomattavasti aikaisemmin. Mikäli heitä on riittävästi, investointi- ja kulutusrohkeuden hiipuminen voi jouduttaa alamäen alkua. Talouden luottamusindikaattorit ovat siksi nyt erityisen kiinnostavaa seurattavaa.

Timo Vesala

Pääekonomisti, Säästöpankki